maanantai 4. maaliskuuta 2013

Mikäs se CE-merkintä oikein on, mistä nyt puhutaan...?


Taas hätyytetään yrittäjää! CE-merkintä tulee pakolliseksi valtaosalle rakennustuotteita 1.7.2013 (teräsrakenteille annetaan armoa siirtymäajan verran, eli 1.7.2014 saakka). Pistä päivämäärä kalenteriin, sillä jos asia ei ole tuolloin kunnossa, voi valvova viranomainen kieltää tuotteen myynnin Euroopan Unionin alueella. Vaarana on, että kilpailijan vastaava tuote valtaa markkinan saman tien – useissa EU-maissa kun CE-merkintä on ollut pakollinen jo vuosia.

Pelkästä kiusanteosta EU:n suunnalta ei kuitenkaan ole kyse, vaan CE-merkinnällä haetaan tuotteiden vertailukelpoisuutta sekä taataan niiden turvallisuus ja kelpoisuus myös muualla EU-maissa, vapaan liikkuvuuden periaatteita tukien. CE-merkintä on jo käytössä tietyissä tuoteryhmissä myös Suomessa, täysin uudesta asiasta ei täälläkään siis ole kyse. Osa toimijoista on lisäksi ennakoinut pakollisuutta ajoissa, sillä Euroopan parlamentti teki päätöksen asiasta maaliskuussa 2011.
Kuva lainattu täältä.

CE-merkkiä ei kuitenkaan suurimpaan osaan tuotteista voi lätkäistä tuosta vain, omalla ilmoituksella. Nyt tapetilla olevien rakennustuotteiden CE-merkintään vaaditaan valtaosalla kolmannen osapuolen testausta. Tämä tietää lisää kuluja. Testaukset saattavat nousta kynnyskysymykseksi pienemmille yrittäjille, tai esimerkiksi sivutoimenaan rakennustuotteita valmistaville konepajoille. Rakennustuotteiksi luetaan kaikki rakennuskohteeseen kiinteäksi osaksi tulevat tuotteet, kuten kiviaines, teräsrakenteet, rakennesahatavara jne. Helpotuksen saavat yksilöidysti tiettyyn kohteeseen tilatut tai paikanpäällä valmistettavat tuotteet (kuten tilaustyönä tehty ikkuna suojeltavaan kohteeseen), jokaiseen erikseen tehtyyn tuotteeseen kun ei ymmärrettävistä syistä kannata sarjatuotannon turvallisuusmerkkiä alkaa sorvaamaan.

Arvioiden mukaan Suomessa on kuitenkin satoja yrityksiä, joilla asia ei vielä ole hoidossa. Kun kädet ovat täynnä päivittäistä tekemistä, koko CE-merkintä voi tuntua vaikeasti hahmotettavalta ja hautautua loppumattoman to do -listan syövereihin. Tiistain Savon Sanomat (19.2.2013) nostaa esimerkiksi pienyrityksen, jonka tulee hakea rakennesahatavaralleen CE-merkintä. Yrityksessä täytyy laatia tuotannonohjauksen käsikirja, jossa kuvataan yrityksen toiminta ja laadunvarmistus. Lisäksi on dokumentoitava seurantaa, otettava näytteitä tuotannosta, säilytettävä reklamaatiot ja analysoitava syyt ja seuraukset poikkeavien tuotteiden osalta. Tehdään siis kerralla kunnollinen sukellus laatutyön maailmaan.

 On kuitenkin muistettava, että CE-merkki ei ole laatumerkki, eikä sen perusteella voi laittaa tuotteita paremmuusjärjestykseen. CE-merkintä vain osoittaa tuotteelle osoitetun turvallisuus- ja toimivuustason vertailukelpoiseksi. Kuitenkin kussakin maassa voi lisäksi olla omat vaatimuksensa esimerkiksi tuotteen ilmastonkestävyydelle, mikä suunnittelijan täytyy ottaa huomioon jo kohteen suunnitteluvaiheesta lähtien. Kun kaikki tämä tulee jo valmiiksi kellon ympäri jatkuvan työpäivän päälle, voi monelta yrittäjältä alkaa usko loppumaan.

Onneksi apua prosessin läpivientiin on saatavilla. Prosessi tulee saada liikkeelle mahdollisimman pian, sillä vaikka määräpäivään on vielä puoli vuotta aikaa, saattavat sadat testausta tarvitsevat yritykset ruuhkauttaa CE-merkinnän myöntävät tahot. Suomessa CE-merkinnän voivat myöntää Contesta Oy, DNV Certification Oy, Inspecta Sertifiointi Oy, Suomen Ympäristökeskus ja VTT Expert services Oy. Tuotteen testaaminen ja tarvittavien asiakirjojen hankkiminen saattavat pahimmillaan viedä yli vuoden. Jos markkina menetetään kilpailijalle, on sinne aina vaikeampaa kammeta takaisin.

CE-merkinnän vaatimukset pähkinänkuoressa:

Direktiivissä edellytetään, että:
1.       Valmistaja suorittaa jatkuvaa laadunvalvontaa
2.       Valmistajan laadunvalvonnassa asettamat ominaisuusarvot, vaatimukset ja määräykset on dokumentointu järjestelmällisesti toimintaohjeita ja menettelytapoja koskevaksi kirjalliseksi selvitykseksi (=esim. laatukäsikirja)

3.       Valmistajan laadunvalvontaorganisaation vastuut on selkeästi määritelty.
PLUS:
4.       Kolmannen osapuolen on suoritettava varmennus, tarkastus ja testaus, jonka perusteella osoitetaan tuotteen vaatimusten mukaisuus harmonisoidun tuotestandardin mukaiseksi.



Aurinkoisin kevätterveisin,

Suvi